Kokemus - LSD 13.4.2013
POHJUSTUS
Olen nyt jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut tavallista enemmän päihteistä ja niiden vaikutuksista, ja kaikkein eniten päihteistä, jotka eivät ole yhteiskunnassamme laillisia, tai ovat jollain tapaa rajoitettuja, eli huumeista. Suurimman osan huomiostani saavat ne huumeet, joilla on esimerkiksi terveydellisesti positiivisia vaikutuksia ja ominaisuuksia, jotka on tieteellisesti todistettu. Selvennykseksi, että mielenkiintoni huumausaineita kohtaan ei ole käyttämiseen painottunutta, sillä on todella monta päihdettä, joiden vaikutuksista tiedän pelottavan paljon, että en halua koskaan ottaa riskiä niiden kanssa.
Ensimmäisen kunnollisen kokeiluni huumeiden kanssa koin kesällä 2012 Hollannissa, ja aineena toimi kannabis, ja lajikkeena Super Lemon Haze. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen, jos ei lasketa ensimmäisen henkosen aiheuttamaa n. 5 minuutin yskimistä, joka aiheutti jo ystävissäni lievän huolestumisen, mutta kuten näkyy, selvisin hengissä! Olisi ollut kurjaa olla historian ensimmäinen kannabiskuoleman kokenut. Vaikutukset ilmenivät melko nopeasti, ja oloni oli pirteä ja nauroin paljon ei-millekkään, mikä hämmensi jopa hieman, ja aiheutti lievän häpeäreaktion, mutta huomatessani samankaltaisen efektin ystävissäni, niin onnistuin rentoutumaan. Kannabis oli myös ensimmäinen päihde, mitä olin ikinä kokeillut, sillä en käytä alkoholia. Olin tutustunut kannabikseen ja tutkinut sitä noin 2 vuoden ajan, ennen kuin kokeilin sitä ensimmäisen kerran, joten tiesin melko hyvin mihin olin ryhtymässä, ja kokemus olikin juuri sellainen mitä osasin odottaa, vaikka ei päihteen vaikutuksia voi aina täysin ymmärtää, sillä suuri osa vaikutuksista voi olla yksilökohtaisia, ja joitakin ei välttämättä osata edes selittää täysin.
TAUSTATYÖ
Pohjustuksen myötä pääsemmekin nykypäivään, tai kirjoitushetkellä 5 päivää taaksepäin, eli lauantaihin 13.4.2013. Ystäväni olivat kutsuneet minut luokseen, ja tarjosivat minulle mahdollisuuden päästä kokeilemaan LSD:tä, ja suostuinkin tarjoukseen muutaman päivän päästä, kun olin ottanut kyseisestä aineesta selville lisää, vaikka olin sen vaikutuksiin ja ominaisuuksiin tutustunut aiemminkin. Eniten otin selvää LSD:n vaikutuksista aivoihin, ja mitä asioita saattaisin kokea LSD:n vaikutuksen alaisena. Tätä tutkimista tein sen takia, että en pelästyisi minulle käytön kannalta täysin uuden päihteen kanssa, jos kokisin jotain radikaaleja vaikutuksia. Ystäväni jotka kutsuivat minut “Matkalle taikametsään”, tarjosivat minulle suuret määrät informaationlähteitä liittyen LSD:hen, ja suuri kiitos heille siitä!
MATKA TAIKAMETSÄÄN
Lauantaina kello 11:45 saavuin ystävieni luokse. (Nimetkäämme heidät Lauri-Santeriksi ja Danieliksi), Astuessani sisään asuntoon, Daniel soitti kitaraa, ja Lauri-Santeri selasi koneellaan nettiä. Meillä oli ollut suunnitelmissa aloittaa käyttö n. klo 12 aikoihin, sillä vaikutuksen kesto olisi arviolta 12 tuntia. Lauri-Santeri paistoi itselleen pakastepizzaa, sillä LSD vie ruokahalun, ja 12 tuntia on aika pitkä aika syömättä. Kello oli 13:00, ja silloin laitoimme laput kielien alle, ja odotimme vaikutusta, jonka pitäisi ilmetä n. 30 minuutin päästä. Lauri-Santeri oli ottanut 2 lappua, joka vastasi n. 370 mikrogramman annosta. Minulla ja Danielilla oli molemmilla yhdet laput. Kun tunti oli kulunut, ja itselläni ei ollut juuri minkäänlaisia vaikutuksia, joita olisin huomannut, niin Daniel tarjosi minulle toisen lapun, jonka asetin kielen alle, ja puolen tunnin päästä, aloin jo hahmottamaan joitain visuaalisia vaikutuksia.
Ensimmäinen havaitsemani asia oli seinillä olevien varjojen “tuplaantuminen”, jolloin ne heittelivät haamukuvina edestakaisin toistensa päällä. Seuraavaksi tajusin sen, että näkökenttäni oli laajentunut huomattavasti. Aivan kuin olisi istunut sohvalla, ja nähnyt huoneen jokaisen nurkan, kääntämättä päätään. Yksinkertaisesti kuvaillen, näin kaiken kuin laajakulmaisen objektiivin läpi. Tässä esimerkkikuvassa ei päästä kuitenkaan edes lähelle sitä mitä näin. Myöskään en kokenut linssin tuomaa pyöristystä näkökentän keskellä. Huomasin tämän, kun nojasin käteni peukalonpuoleisella sivulla korvaani, ja näin kääntämättä katsetta koko käteni. Myös värit olivat huomattavasti voimistuneet ja kirkkaammat. Aivan kuin aurinko olisi tasaisella, lämpimällä ja pehmeällä valolla valaissut koko huoneen, vaikka ulkona oli harmaata ja sateista, ja samalla joku olisi vääntänyt saturaation lähes täysille värien osalta. Omat visuaaliset vaikutukseni lakkasivat noihin vähäisiin vääristymiin, paitsi että laajanäköisyys kesti koko 12 tunnin ajan Mutta asiat alkoivat suuresti muuttumaan, kun Lauri-Santeri löi television ruudulle tämän kuvan:
Tästä iskivät esiin tunnereaktiot, jotka jatkuivat melko pitkään, ja jossain
välissä erittäin voimakkaina. Aluksi aloin hymyilemään, ja
naurahtelemaan kyseiselle kuvalle, ja tiedostin että kuvassa ei ole
mitään hauskaa, mutta lopulta repesin huutonauruun kuvan takia, ja koko
loppuillan tuo kuva aiheutti minussa naurureaktioita tuntemattomasta
syystä.
Voimakkain tunnelataus kuitenkin iski, kun tuijotin lattialla istuen aiemmin nähtyä kuvaa, ja Lauri-Santeri laittoi soimaan David Housdenin “Thomas was alone” -albumin. Lähes välittömästi nauru muuttui suruksi, ja joksikin haikeutta muistuttavaksi tunteeksi, jolloin aloin itkemään hallitsemattomasti (Normaalisti pystyn pidättämään itkua todella hyvin) ja tunteet nousivat pintaan. Tätä seurasi tunne, jossa tunsin itseni pieneksi lapseksi, istuessani jalat ristissä, tuijottaen televisiota, ja Lauri-Santeri ja Daniel istuivat sohvalla, ja katsomatta heitä, tunsin jotenkin kotoisaa tunnetta, tuntui kuin he olisivat olleet vanhempiani, vaikka tiedostin selvästi että he olivat ystäväni, mutta koin tuossa tilanteessa jonkinlaisen “perhe koolla” -hetken, joka sai minut itkemään ja kyynelehtimään aiempaa enemmän, sillä en ollut koskaan elämässäni kokenut oman perheeni kanssa minkäänasteista samantapaista hetkeä. Tätä kesti muistaakseni noin 5-10 minuuttia, ellei pidempäänkin, jonka jälkeen aloin näkemään asioita, joita voisin kuvata vain valveuniksi, koska kyseiset tapahtumat mitä näin, eivät olleet siinä miljöössä missä sillä hetkellä istuin. Ensimmäiseksi näin valveunen, jossa ulkopuolisen silmin katsoin itseäni kun olen 30-vuotias, eli 10 vuotta tulevaisuudessa, ja olin unessa leikkipuistossa nykyisen tyttöystäväni, ja hänen lapsensa kanssa leikkimässä. Valveuni ei kestänyt kauaa, mutta se päättyi siihen, että tuo tulevaisuuden minäni katsoi minua silmiin ja hymyili, ikään kuin yrittäen sanoa että “Kaikki tulee menemään hyvin.”, tai näin ainakin tunsin.
Näiden kokemusten aikana, koin myös tunteiden sekamelskaa, jota olen kuvaillut joillekin sellaisena, että koin iloa, surua, pelkoa, kauhua ja tyyneyttä samanaikaisesti, sillä en osannut selittää sitä oloa paremmin, kuten monet muutkin LSD:n vaikutuksen alaisena koetut asiat ovat vaikeita selittää. LSD:n “keksijä” Albert Hoffmannkin muistaakseni sanoi, että ymmärtääksesi psykedeelien vaikutuksia, sinun on täytynyt kokeilla niitä.
Kun tuo tunneskaala -vaihe oli ohitse, siirryin keittiöön, jossa oli paperia ja vahaliituja, sillä olimme valmistelleet joitain tiettyjä ärsykkeitä valmiiksi trippiä varten, kuten; saippuakuplia, piirtämistä, vesipiippu, kaleidoskooppi, muovailuvahaa yms... Nappasin paperia pöydälle, ja otin omat lyijykynät esille. Aloin piirtämään täysin vapaalla mielellä jotain, mikä muistutti aikaisemmin muovailuvahasta muovaamaani naamaa. Toinen piirros minkä piirsin, oli kuva siitä, miten näin kaiken LSD:n alaisena, ja yleisesti miltä ympäristö näytti meikäläiselle. Piirtäessä lyijykynillä, näin sädehtivänä paljon värejä piirrosjäljessä, joka kynällä viivaa piirtäessä aina hälveni pikkuhiljaa pois. Pihaa joka näkyi ikkunasta, en osannut piirtää, enkä edes halunnut piirtää oikeanlaiseksi, sillä koko tripin ajan ulkomaailma vaikutti aina vain harmaammalta ja uhkaavammalta, vaikka Daniel ja Lauri-Santeri näkivät sen kuulemma värikkäänä ja kauniina. En käynytkään kuin pari kertaa parvekkeella katsomassa edessä avautuvaa metsää.
Voimakkain tunnelataus kuitenkin iski, kun tuijotin lattialla istuen aiemmin nähtyä kuvaa, ja Lauri-Santeri laittoi soimaan David Housdenin “Thomas was alone” -albumin. Lähes välittömästi nauru muuttui suruksi, ja joksikin haikeutta muistuttavaksi tunteeksi, jolloin aloin itkemään hallitsemattomasti (Normaalisti pystyn pidättämään itkua todella hyvin) ja tunteet nousivat pintaan. Tätä seurasi tunne, jossa tunsin itseni pieneksi lapseksi, istuessani jalat ristissä, tuijottaen televisiota, ja Lauri-Santeri ja Daniel istuivat sohvalla, ja katsomatta heitä, tunsin jotenkin kotoisaa tunnetta, tuntui kuin he olisivat olleet vanhempiani, vaikka tiedostin selvästi että he olivat ystäväni, mutta koin tuossa tilanteessa jonkinlaisen “perhe koolla” -hetken, joka sai minut itkemään ja kyynelehtimään aiempaa enemmän, sillä en ollut koskaan elämässäni kokenut oman perheeni kanssa minkäänasteista samantapaista hetkeä. Tätä kesti muistaakseni noin 5-10 minuuttia, ellei pidempäänkin, jonka jälkeen aloin näkemään asioita, joita voisin kuvata vain valveuniksi, koska kyseiset tapahtumat mitä näin, eivät olleet siinä miljöössä missä sillä hetkellä istuin. Ensimmäiseksi näin valveunen, jossa ulkopuolisen silmin katsoin itseäni kun olen 30-vuotias, eli 10 vuotta tulevaisuudessa, ja olin unessa leikkipuistossa nykyisen tyttöystäväni, ja hänen lapsensa kanssa leikkimässä. Valveuni ei kestänyt kauaa, mutta se päättyi siihen, että tuo tulevaisuuden minäni katsoi minua silmiin ja hymyili, ikään kuin yrittäen sanoa että “Kaikki tulee menemään hyvin.”, tai näin ainakin tunsin.
Näiden kokemusten aikana, koin myös tunteiden sekamelskaa, jota olen kuvaillut joillekin sellaisena, että koin iloa, surua, pelkoa, kauhua ja tyyneyttä samanaikaisesti, sillä en osannut selittää sitä oloa paremmin, kuten monet muutkin LSD:n vaikutuksen alaisena koetut asiat ovat vaikeita selittää. LSD:n “keksijä” Albert Hoffmannkin muistaakseni sanoi, että ymmärtääksesi psykedeelien vaikutuksia, sinun on täytynyt kokeilla niitä.
Kun tuo tunneskaala -vaihe oli ohitse, siirryin keittiöön, jossa oli paperia ja vahaliituja, sillä olimme valmistelleet joitain tiettyjä ärsykkeitä valmiiksi trippiä varten, kuten; saippuakuplia, piirtämistä, vesipiippu, kaleidoskooppi, muovailuvahaa yms... Nappasin paperia pöydälle, ja otin omat lyijykynät esille. Aloin piirtämään täysin vapaalla mielellä jotain, mikä muistutti aikaisemmin muovailuvahasta muovaamaani naamaa. Toinen piirros minkä piirsin, oli kuva siitä, miten näin kaiken LSD:n alaisena, ja yleisesti miltä ympäristö näytti meikäläiselle. Piirtäessä lyijykynillä, näin sädehtivänä paljon värejä piirrosjäljessä, joka kynällä viivaa piirtäessä aina hälveni pikkuhiljaa pois. Pihaa joka näkyi ikkunasta, en osannut piirtää, enkä edes halunnut piirtää oikeanlaiseksi, sillä koko tripin ajan ulkomaailma vaikutti aina vain harmaammalta ja uhkaavammalta, vaikka Daniel ja Lauri-Santeri näkivät sen kuulemma värikkäänä ja kauniina. En käynytkään kuin pari kertaa parvekkeella katsomassa edessä avautuvaa metsää.
Jo
tripin alkuvaiheessa, olin kaivanut esille kamerani, jolla olin jo
viikkoa aikaisemmin suunnitellut kuvaavani videolle käyttäytymistäni
LSD:n alaisena, ja toteutinkin sen, vaikka sain kuvattua vain
voimakkaimman vaiheen, joka ilmeni joskus klo 15-16 välillä. Kamera myös
sai minut tajuamaan sen, että kuinka paljon näkökenttäni oli
laajentunut, ja värien muutoksen yms. Sillä kun katsoin videokuvauksen
aikana kameran ruutua, niin tuntui että näin siinä kaiken kuin
“normaalisti”, jolloin kontrasti LSD:n luomiin visuaalisiin efekteihin
korostui entisestään.
Myöhemmin illasta aloimme katsomaan elokuvaa nimeltä Baraka, joka oli kaikella tapaa visuaalisesti ja äänimaailmaltaan huikea! Suosittelen katsomaan ihan selvänäkin, sillä silloinkin vain ihastelee kaikkea tässä elokuvassa olevaa. Elokuva sai aikaan ajatuksia, ja sai hiljentymään ja kuuntelemaan musiikkia jota siinä oli, ja ihastelemaan sitä kauneutta mitä elokuvassa näki. Elokuvan jälkeen en tarkasti muista mitä teimme, mutta jossain välissä lähdimme kävelemään ulos, kun LSD:n vaikutus rupesi tasaantumaan pikkuhiljaa, vaikka sen tunsikin vielä selvästi. Keskustelimme Lauri-Santerin ja Danielin kanssa ulkona kävellessä mitä olimme päivän aikana kokeneet, ja yleisesti näistä kokemuksista.
Myöhemmin illasta aloimme katsomaan elokuvaa nimeltä Baraka, joka oli kaikella tapaa visuaalisesti ja äänimaailmaltaan huikea! Suosittelen katsomaan ihan selvänäkin, sillä silloinkin vain ihastelee kaikkea tässä elokuvassa olevaa. Elokuva sai aikaan ajatuksia, ja sai hiljentymään ja kuuntelemaan musiikkia jota siinä oli, ja ihastelemaan sitä kauneutta mitä elokuvassa näki. Elokuvan jälkeen en tarkasti muista mitä teimme, mutta jossain välissä lähdimme kävelemään ulos, kun LSD:n vaikutus rupesi tasaantumaan pikkuhiljaa, vaikka sen tunsikin vielä selvästi. Keskustelimme Lauri-Santerin ja Danielin kanssa ulkona kävellessä mitä olimme päivän aikana kokeneet, ja yleisesti näistä kokemuksista.
MATKAN PÄÄTÖS
Noin
puolenyön jälkeen, kun vaikutus alkoi olla lähes kokonaan poistunut,
alkoi väsymyskin painamaan, sekä nälkä. Kävimme noutamassa pizzaa ja
kokista läheisestä pizzapaikasta, ja siirryimme takaisin Lauri-Santerin
kämppään syömään ja keskustelemaan lisää kokemuksista, ja tämän jälkeen
laitoimme Tale Of Two Sisters -nimisen kauhuleffan pyörimään, ja tämän
myötä siirryimme nukkumaan. Aamulla vaikutuksesta ei ollut juuri
jälkeäkään, mutta olin yhtä hienoa kokemusta rikkaampi.
Kokemus oli loppujen lopuksi positiivinen, mutta en ehkä lähtisi kahtenakaan päivänä peräkkäin kokeilemaan tuollaista 12 tunnin trippiä, koska se lopulta uuvuttaa pidemmän päälle. Myöskin kokemus pysyy hienompana kun se ei ns. “arkeudu”.
Kiitos Lauri-Santerille ja Danielille tästä tilaisuudesta, ja että olivat informaation lähteinä ennen kokeilua.
Ensikertaa odotellessa...
Kokemus oli loppujen lopuksi positiivinen, mutta en ehkä lähtisi kahtenakaan päivänä peräkkäin kokeilemaan tuollaista 12 tunnin trippiä, koska se lopulta uuvuttaa pidemmän päälle. Myöskin kokemus pysyy hienompana kun se ei ns. “arkeudu”.
Kiitos Lauri-Santerille ja Danielille tästä tilaisuudesta, ja että olivat informaation lähteinä ennen kokeilua.
Ensikertaa odotellessa...

Monesti mietin, onko miun blogin sisältö joskus liian.. henkilökohtaista tai liikaa paljastavaa..
VastaaPoistaEI, jos tämä toimii vertailukohteena,
oot aika kreisi jesse :-D
Haha :D No tarkoituksella mä tän omalla naamalla ja nimellä julkaisin, koska haluan ajaa sitä asiaa, ettei nää asiat ois niin tabuja nyky-yhteiskunnassa. Ja mulla yllättävän monet kaverit, joista en ois uskonu että nää asiat ees kiinnostaa vähää, on jaksanut lukea tän, ja kertonu että oli mielenkiintoinen.
Poista